LUS-jäsenten eriävä mielipide synnytysraporttiin

Tässä Länsi-Uudenmaan sairaalan työryhmäjäsenten eriävä mielipide synnytysraporttiin. Toinen LUS-dokumentti nimeltään "Toinen totuus Tammisaaren synnytyssairaalasta" on julkaistu tällä blogilla aikaisemmin tänään.

Huomautuksia ja lisäyksiä työryhmäraporttiin koskien HUS:n synnytystoiminnan

Synnytystoiminnan järjestämistä HUS:ssa 2009- 2011 selvittäneen työryhmän jäseninä tahdomme täten esittää eriävän mielipiteemme tietyistä raportin tärkeistä kannanotoista, koska koimme ettei puheenjohtaja Lasse Lehtonen hyväksynyt kokouspöytäkirjoihin kaikkia ehdotuksiamme eikä eriäviä mielipiteitämme. Työryhmän raportissa ei myöskään mainita meidän ilmoittaneen, ettemme voi raporttia sellaisenaan, kuin se on julkaistu, hyväksyä.

Mielestämme koko toimeksianto oli alusta asti vinoutunut, eikä minkäänlaista tahtoa löytynyt koko HUS:n synnytystoiminnan organisoinnin objektiiviseen tarkasteluun.

Työryhmä asetettiin selvittämään synnytystoiminnan järjestämistä HUS:ssa ja tämän otsikon mukaisesti olisi ollut mahdollista verrata HUS:n eri synnytyssairaaloita niin turvallisuuden, talouden kuin laadun perustein. Työryhmä kuitenkin keskittyi taloutta koskevissa selvityksissään keräämään tietoja ainoastaan Länsi Uudenmaan henkilöstö-, tila- ja päivystyskustannuksista. Turvallisuusnäkökohtia kyllä tarkasteltiin kaikkien sairaaloiden osalta, mutta laadun arviointiin ei ollut metodeja tarjolla.

Voidaan hyvin kyseenalaistaa menettelytapa, jossa Juha Tuominen synnytystyöryhmän mandaatissa päättää asettaa työryhmän selvittämään HUS:n synnytystoimintaa v 2009-2011, mutta kuitenkin rajoittaa työn yksipuolisesti koskemaan Länsi-Uudenmaan sairaalan toiminnan lopettamisesta syntyviä seurauksia. Hän perustaa päätöksensä tilastoihin, jotka osin osoittautuivat virheellisiksi. Sekä Tuomista että Haukkamaata on virheistä informoitu, tästä huolimatta näitä ei ole korjattu. (liite 2)

Työryhmän muiden jäsenten päätöksen mukaisesti ei otettu kantaa äitiyspoliklinikan eikä lastentautien erikoissairaanhoidon toimintaan. Näin ollen jäi uupumaan kokonaisvaltainen kannanotto siihen, miten ja missä synnytysosaston mahdollisen sulkemisen jälkeen Länsi Uudenmaan raskaana olevat ja lapsipotilaat tulevaisuudessa hoidettaisiin. Tästä seuraa ristiriita Juha Tuomisen tekstin kanssa, jossa oletetaan, että keskittämistoimenpiteillä saavutettaisiin kustannussäästöjä tinkimättä turvallisuudesta. Säästöjä ei tule ja potilasturvallisuus tulee kärsimään. Suuri sairaala voi helposti katsoa pystyvänsä ottamaan vastaan kaksi
synnyttäjää lisää päivässä ilman henkilöstölisäyksen tarvetta (mikäli LUS:n
synnyttäjät jaettaisiin tasaisesti eri sairaaloiden kesken). Mutta miten on
laita 2000 äitiyspoliklinikkakäynnin ja 800 lastentautien hoitojakson
kanssa? Pystytäänkö nämäkin hoitamaan samoilla henkilökuntaresursseilla ja
jos näin, niin missä? Tämä tosiasia tulisi huomioida selvityksessä, jotta
tämä ylipäätään olisi luotettava.

Huomioimatta ovat myös jääneet kustannukset lisääntyneistä ambulanssikuljetuksista samoin kuin kustannukset mitä todennäköisimmin lisääntyvistä sekä pidentyvistä osastohoitojaksoista johtuen synnyttäjän matkan oleellisesta pitenemisestä.

Työryhmä on todennut, että synnyttämisen turvallisuudessa ei ole eroja HUS:n sairaaloiden kesken. Kuitenkin todetaan, ettei Lohjan sairaala täytä "Käypä hoito suosituksen" mukaista turvallisuusvaatimusta lastenlääkäripäivystyksen täältä puuttuessa.

HUS:n muiden sairaaloiden henkilöstökuluja ei ole selvitetty. Saattaisihan olla jopa HUS-konsernin kannalta taloudellisesti edullisempaa esimerkiksi sulkea Lohjan sairaalan synnytysosasto. Täältähän puuttuu sekä lastentautien päivystys sekä lastenosasto ja synnyttäjän matka Jorvin sairaalan synnytysosastolle vie aikaa vain noin 20 minuuttia moottoritietä ajaen. Lohjan synnyttäjille voitaisiin antaa mahdollisuus valita Jorvin ja Länsi Uudenmaan sairaalan välillä. Tänä päivänä viikkoraja Lohjalla sallitulle synnyttämiselle on 36 raskausviikkoa ja suuri osa Lohjan synnyttäjistä (26 % 1.1.08-30.4.09 vrt 6% LUS:n synnyttäjistä) jo
synnyttää muissa HUS:n sairaaloissa.

Raporttiin ei otettu mukaan esittämäämme toista toimintamallia, jonka mukaan ei tehtäisi radikaaleja muutoksia ennen kuin Naistenklinikan suunniteltu remontti valmistuisi v 2015. Monen vuoden ajaksi tulee Naistenklinikalta 3000 synnytystä sijoittaa muualle, väistösuunnitelmien mukaan 2000 Kätilöopistolle ja 1000 Jorviin. ( liite 4)

Vasta v 2015 nähdään millainen synnyttäjien jakautuminen eri HUS:n sairaaloiden kesken tulee olemaan. Samalla remonttivaiheen aikana säilytettäisiin puskurikapasiteetti, mikäli synnytysten määrä HUS-piirissä lisääntyy samaa vuositahtia kuin tänä vuonna. On kuitenkin huomioitava, että vaikka tämä toimintamalli on ns 0-ratkaisu, liittyy siihen kuitenkin kustannusten lisääntymistä Lohjan sairaalan lastenosaston ja päivystyksen perustamisen myötä, mikäli edellytetään Lohjan jatkavan synnytystoimintaa. Jo tänä kesänä ovat suuret sairaalat ruuhkan vuoksi useaan otteeseen joutuneet ohjaamaan synnyttäjiä muualle. Missä nämä synnyttäjät jatkossa hoidettaisiin,( kotisynnytyksissäkö?) mikäli pienet sairaalat
lakkautettaisiin?

Tammisaaren synnytysosasto on ollut edelläkävijä synnytyksen hoidon ja suunnittelun kehittäjänä Suomessa. Osoituksena tästä hyvästä laadusta voidaan pitää muilta sairaanhoitoalueilta Tammisaareen hakeutuvien synnyttäjien suurta määrää. (liite 3) Länsi uusimaalaisten synnyttäjien lukumäärä on pysynyt varsin tasaisena viimeisten 10 vuoden aikana ollen noin 400. Synnytysten määrän vähenemistä ei siis ole tapahtunut ja sitä vastoin oman alueen ulkopuolelta tulevien määrä on koko ajan kasvanut.( liite 1) On todennäköistä, että yhä useammat synnyttäjät hakeutuvat Länsi Uudenmaan sairaalaan, kunhan suunnitteilla oleva EU-direktiivien mukainen laki synnyttäjän vapaasta valinnan mahdollisuudesta koko maassa astuu voimaan.

Sairaalamme on ainoa HUS:n sairaaloista, joka on saanut WHO:n ja Unicefin Baby Friendly sertifikaatin jo vuonna 1996 ensimmäisenä Suomessa. Tämän jälkeen osastomme on edelleen kehittänyt toimintaansa tarjoamalla yksilöllistä synnytyssuunnittelua ja vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmiä, jolloin jokaisella naisella on mahdollisuus juuri hänelle parhaiten sopivaan kivunlievitykseen. LUS on ollut myös ensimmäisten joukossa aloittamassa synnytyspelkopoliklinikan toimintaa jo 1990-luvulla. HUS voisi olla ylpeä läntisestä synnytysosastostaan, joka on monessa ollut edelläkävijänä; ja minkä osoituksena myös lukuisat maamme kätilöt ja kätilöopiskelijat tahtovat tulla Tammisaareen vierailulle oppiakseen synnytyksen hoidon uusimpia käytäntöjä. Sulkemalla tällainen yksikkö otettaisiin iso askel taaksepäin suomalaisessa synnytyksen hoidossa.

LUS on vuodesta 1999 yhteistyössä Nordan Ab:n kanssa tarjonnut venäläisille synnyttäjille mahdollisuuden yksityisesti maksavana synnyttää Tammisaaren synnytysosastolla. Kaikki nämä synnyttäjät seulotaan huolella alkuraskaudessa ja he käyvät useita kertoja raskauden aikana äitiyspoliklinikalla. Näin pystymme varmistamaan sen, ettei Venäjältä tule meille riskiraskauksia. Tähän päivään mennessä pitkälti yli 100 venäläislasta on syntynyt Tammisaaressa. Nämä yksityispotilaat tuovat tervetulleen lisän kassaan. Tulot kattavat vuositasolla gynekologisen päivystyksen sekä synnytysten hoitoon tarvittavan lastenlääkäri- ja
anestesialääkäripäivystyksen menot.

Tammisaaren synnytysosaston sulkemisella ja synnyttäjien ohjaamisella muihin sairaaloihin ei saavutettaisi minkäänlaisia taloudellisia säästöjä. Sen sijaan tämä toisi mukanaan huomattavia riskejä koskien turvallisuutta. Pitkät ja lukuisat ambulanssimatkat olisivat tulevaisuuden näkymä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana 2009 on meillä 30 lasta syntynyt 1,5 tunnin sisällä siitä, kun tulivat kotoaan synnytysosastolle. Ainakin osa, mahdollisesti jokainen näistä lapsista olisi syntynyt ambulanssissa, mikäli Tammisaaren synnytykset jo nyt olisi lopetettu. Tätä ei voi kutsua turvallisuudeksi.

Myös äidinkieli on merkittävä turvallisuustekijä. Missään muussa HUS:n sairaalassa kuin Tammisaaressa ja Porvoossa ei pystytä tänä päivänä tarjoamaan kattavaa ruotsinkielistä palvelua. 16 kätilön siirto muihin yksiköihin, mikäli nämä ylipäätään olisivat halukkaita siirtymään, ei pelasta HUS:n kieliongelmaa. Potilaan perusoikeuksiin kuuluu saada hoitoa omalla äidinkielellään ja sitä hän voi saada ainoastaan sairaalassa, jossa koko henkilökunta puhuu sekä suomea että ruotsia ja myös dokumentoi sekä suomeksi että ruotsiksi.

Mitä kieleen tulee, voidaan todeta, että jopa työryhmäraportin ruotsinkielinen versio on täynnä kömmähdyksiä. Meillä työryhmän jäseninä ei ollut mahdollisuutta oikaista kielivirheitä, koska saimme sekä ruotsin- että suomenkielisen version lopullisessa muodossaan vasta julkaisupäivän aamuna, eli 21.8.09 klo 9.09. Samasta syystä emme pystyneet korjaamaan asiavirheitä, jotka havaitsimme. Esimerkiksi synnytystoiminnan tilakustannuksiin on laskettu mukaan koko lastenosasto, vaikka vain 3% lastenosaston kuormituksesta muodostuu vastasyntyneiden hoidosta; samoin on mukaan laskettu osa kirurgis-gynekologisen osaston tilakustannuksista, vaikkei tämä
osasto lainkaan kuulunut synnytysselvitykseen.