Riksdagsvalet 2007 enligt förslaget till nytt valsystem - Eduskuntavaalit 2007 uuden vaalijärjestelmäehdotuksen mukaan

Så här hade mandaten fördelats i förra riksdagsvalet - om man tillämpar det nu föreslagna valsystemets regler på resultatet:

Centern/Keskusta 47 mandat (nu 51)
Samlingspartiet/Kokoomus 46 (50)
SDP 44 (45)
Vänsterfundet/Vasemmistoliitto 18 (17)
Gröna/Vihreät 17 (15)
KD 10 (7)
SFP 9 (9)
Sannfinländarna/Perussuomalaiset 8 (5)

Centern, Samlingspartiet och Socialdemokraterna, alltså de tre stora, hade förlorat sammanlagt 9 mandat. Vänsterförbundet hade fått ett mandat till, Gröna två, KD 4 och Sannfinländarna 3. SFP hade hållit sina 9 mandat.

Regeringen utsåg 2007 en kommission med Lauri Tarasti som ordförande som skulle utreda en reform av riksdagsvalsystemet. Kommissionen publicerade sin rapport 24.4.2008: Valområde och röstspärrar införs vid riksdagsval
(Hela rapporten som omfattar ca 150 sidor kan laddas ner på finska.) Nu nästan ett år senare, den 19.4.2009 har regeringspartierna kommit överens om utgångspunkterna för förslaget som ska avlåtas till riksdagen. Regeringen följer Tarastikommissionens förslag, men sänker röstspärren för hela landet från 3,5 till 3 procent och avstår helt från den föreslagna valkretsvisa gränsen på 12 procent.

Mer bakgrund finns på www.vaalit.fi -> VAL (På svenska) -> Utvecklingsprojekt -> Utveckling av valsystemet för riksdagsval.

I sammanfattningen kan man läsa följande nyckelfraser (här ackompanjerade av mina kommentarer):

"Antalet riksdagsmandat som partierna fått i hela landet räknas enligt det d´Hondtska systemet."

PARTIETS SAMMANLAGDA RÖSTETAL I HELA LANDET står alltså som grund för ANTALET MANDAT I HELA LANDET. Man räknar alltså ut jämförelsetal på traditionellt sätt, men nationellt i stället för på valkretsnivå och för partierna på ett abstrakt plan så till vida att varje jämförelsetal inte tillskrivs någon viss kandidat utan endast avgör antalet invalda.

"Riksdagsmandaten som partierna har fått i hela landet fördelas mellan valkretsarna enligt en metod, där kvoterna som räknats enligt Hare-Niemayer-metoden jämförs (se kapitel 1.2.3.5 samt bilaga 3.5 och bilaga 3.7 alternativ A). Partiet får mandat i var och en valkrets i samma förhållande som det får röster i respektive valkrets."

FÖRDELNINGEN VALKRETSVIS sker enligt ett KVOTFÖRDELNINGSSYSTEM. Man räknar ut kvoterna som grund för en viss valkrets mandat enligt följande formel: Partiets röstantal i valkretsen/Partiets röstantal i hela landet x Partiets platsantal i hela landet.

Exempelvis blir SFP:s kvot i Helsingfors (riksdagsvalet 2007) 1,3440. Det innebär att SFP får en plats direkt och den överblivna decimalkvoten 0,3440 samlas i en nationell kvotkorg. I det här fallet är kvoten för liten för att det ska ge ett tilläggsmandat i Helsingfors. Helsingfors 21 plats blev full med kvoten (efter att heltalen fördelats) 0,6004 (som gick till de gröna). Den allra största kvoten 0,9950 representerade en socialdemokrat i Birkaland. Det här förklarar jag på ett mera teoretiskt sätt (och kanske, trots allt, mera begripligt) i den finska texten nedan.

Fast valsystemet inte är väldigt lätt att förstå är det åtminstone helt möjligt att förstå. Mina farghågor om hur obegripligt och orättvist det bara måste bli med ett dubbelsystem som det här avfärdas härmed.




Näin lasketaan eduskuntavaalien tulos uuden vaalijärjestelmäehdotuksen mukaan

Miten olisi käynyt jos lasketaan viime eduskuntavaalien tulos ehdotetun vaalijärjestelmän mukaan? Katso lista yllä.

Taustatietoja saa vaalit.fi-sivustolla: Kehitttämishankkeet -> Eduskuntavaalien vaalijärjestelmän kehittäminen (sieltä linkki Vaalialuetoimikunnan mietintöön 24.4.2008, tässä suora linkki toimikunnan mietinnön esittelyyn).

Tässä yhteenvedosta kaksi tärkeää lausetta kommentteineni:

"Puolueiden koko maassa saamien edustajapaikkojen lukumäärät lasketaan käyttäen d'Hondtin menetelmää."

PUOLUEILLE siis jaetaan vertausluvut koko maan äänimääränsä mukaan. Puolueiden paikkojen lukumäärät VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA.

"Kunkin puolueen koko maassa saamat edustajanpaikat jaetaan vaalipiireihin käyttäen Hare-Niemayerin menetelmällä laskettujen kvoottien koontaan perustuvaa menetelmää (ks. luku 1.2.3.5 sekä liite 3.5 ja liitteen 3.7 vaihtoehto A). Puolue saa edustajanpaikkoja kustakin vaalipiiristä samassa suhteessa kuin se saa kussakin vaalipiirissä ääniä."

Paikat jakautuvat PIIREITTÄIN KVOOTTIEN mukaan. Ehdokkaille ei siis ollenkaan lasketa vertauslukuja (ainoastaan puolueille valtakunnallisesti, niin kuin yllä todettiin).

Vaalipiirin kvootit lasketaan seuraavan kaavan mukaan: Puolueen äänimäärä vaalipiirissä/Puolueen äänimäärä koko maassa x Puolueen paikkamäärä koko maassa

Saadaan esimerkiksi luku 5,67. Silloin kyseinen puolue (puolue X) saa siinä vaalipiirissä (vaalipiiri A) automaattisesti 5 paikkaa (kokonaista paikkaa) ja kvootti ”0,67 AX” siirretään valtakunnalliseen koriin. Jos saman piirin Y-puolueen luku on 0,95 niin se ei vielä ensimmäisessä jaossa saa paikkaa siinä piirissä, vaan vasta siinä vaiheessa kun kvoottia, ”0,95 AY”, verrataan toisiin korissa oleviin kvootteihin. Lopuksi siis kaikki maan piiripuolue-kvootit kilpailevat keskenään siitä missä järjestyksessä viimeiset paikat täyttyvät vaalipiireittäin.

Jos sanotaan, että korissa suurin kvootti on ”0,98 BY” niin ensin jaetaan B-piiriin Y-puolueelle (lisä)paikka. Jos seuraava on ”0,95 AY” niin sama puolue saa seuraavan paikan A-piiristä. Ja niin edelleen. On sattumanvaraista mitkä vaalipiirit täyttyvät ensin.

Tämä on selitetty vähän toisella tavalla itse mietinnössä. Esitetty järjestelmä on paljon helpompi ja loogisempi kuin pelkäsin.